Maanantaina valtuuston puheenjohtaja käytti puheenjohtajan asemaansa lievästi sanoen erikoisesti omien tarkoitusperiensä edistämiseen. Ennenkuin hän avasi kelluvien määrärahapäätöksen keskusteluun, hän piti usean minuutin puheen missä pelotteli valtuustoa tuoden esille vain oman näkemyksensä. Aika kyseenalaista toimintaa.
Mutta hullumpaa oli tulossa. Kun valtuutettu Hilden kysyi että miksi oikeudenkäyntiin liittyviä asiakirjoja ei ole toimitettu valtuutetuille, niin Kotolahti kertoi että hän oli aikaisemmin tarkistanut käräjäoikeudesta että jokaisen pitää pyytää asiakirjat erikseen. Ja kertoi vielä että oli samana päivänä soittanut käräjäoikeuteen ja saanut vastaukseksi että asiakirjojen julkaisu näillä sitoutumattomien sivuilla olisi rikos mm henkilötietojen julkaisemisen kannalta.
Tottahan toki otimme yhteyttä käräjäoikeuteen kysyäksemme Sannin sanoin ”että mitähän vittua?” Ensimmäiseksi puhelu ohjattiin kansliasta käräjäoikeuden sihteerille. Sen jälkeen sihteeri kertoi että hän välittää kysymykset jutun tuomarille ja pyysi jättämään yhteystiedot minne tuomari voi vastata asiasta. Sihteeri ei myöskään tiennyt mitään Kotolahden esittämästä kysymyksestä. Totesi vielä että tämänkaltaiset kyselyt kyllä kulkevat aina hänen kauttaan, hän ohjaa kysymykset asianomaiselle tuomarille – kansliasta ei niihin vastata.
Tuomari vastasikin kysymyksiimme sähköpostilla ja totesi että kyseiset oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia ja ne eivät sisällä salattavia henkilötietoja.
Nyt herääkin kysymys että mistä Kotolahti on muka kysynyt käräjäoikeuden kannan asiaan vai onko kysynyt ollenkaan. Käräjäoikeuden sihteerin lausunnon mukaan vaikuttaa enemmänkin siltä, että valtuuston puheenjohtaja turvautui vanhanaikaiseen hätävalheeseen, kun muuten ei osannut perustella oikeudenkäyntiasiakirjojen salaamista valtuutetuilta. Ja jos valtuuston puheenjohtaja ymmärtäisi edes hitusen lakeja asiakirjojen julkisuudesta, niin olisihan hän osannut kertoa valtuutetuille, että asiakirjat saa asiakirjapyynnöllä myös kunnasta. Tietenkin vasta sen jälkeen kun ensimmäinen käsittely oikeudessa on pidetty.
Puheenvuorossaan oikeudenkäyntiasiakirjoista hän myös (aivan kuten naamakirjassa ja lukoilin baarissa) kertoi että olemme syyllistyneet rikokseen julkaistuamme oikeudenkäyntiasiakirjat. Tällaisesta väitteestä luonnollisestikin harkitsemme tutkintapyynnön tekoa.
Valtuuston tulisi nyt tutkia Kotolahden käytös valtuustossa ja myöskin hänen esittämiensä asioiden todenperäisyys. Ja jos (kun) paljastuu että esitti ”muunneltua totuutta” (valehteli) niin kyllä siinä alkaa olla tilapäisen valiokunnan paikka. Tosin kun avoimella keskustalla on ilmaisun kaikissa merkityksissä yksinkertainen enemmistö valtuustossa, niin tuskin mikään lapsenraiskausta lievempi riittää siihen että oman porukan jäsentä mikään tilapäinen valiokunta tutkisi.